Eri uskontoihin ja kulttuureihin kuuluvat hyvin oleellisina osina juhlat. Onhan se nyt välillä aina mukavaa jättää arki vähän sivuun ja tehdä jotain erilaista. Minulle kalenterijuhlat tarkoittavat yleensä niille ominaisia ruokia ja etenkin vegaanisten vaihtoehtojen löytämistä ja tekemisä eri juhlaruoille sekä ärsytystä siitä, että karatetreenit on peruttu juhlapäivän aikaisen treenipaikan sulkemisen takia. Ja hienommissa tilaisuuksissa listalle voi lisätä myös tilaisuuden pitää kivoja juhlavaatteita ja pohdinnan siitä, että miten pahasti tilaisuuden järjestäjät suuttuvat kun aika väistämättä päädyn potkimaan kengät pois jalasta. Mutta kyllä minullekin juhlilla on syvempi merkitys. Tiedän, miksi suurimpia kristillisiä ja suomalaiseen kulttuuriin liittyviä juhlia juhlitaan ja osaan sanoa jotain myös joistakin meille hämärämmistä juhlista. Etenkin joulu on minulle mieluista aikaa kaikesta sen kaupallisuudesta huolimatta. Rakastan joululahjojen hankkimista ja joulukoristeiden laittamista sekä jouluruokien tekemistä (porkkanalaatikkoa, nam!). Ja parasta on, kun keräännymme yhteen perheporukalla kynttilöillä valaistuun, lämpöiseen olohuoneeseen ja käymme sulhasenikin perheen luona. Eikä mukavaa yhdessäolon tunnetta mitenkään latista se, että osa meistä juhlii joulua varmaankin hyvin eri syistä, koska perhepiiristämme löytyy sekä uskovaisia että uskonnottomia.
Juhlat ovat minulle myös erittäin hyvä tilaisuus oppia uusia asioita muista kulttuureista. Irlannissa ollessani seurasin suurella mielenkiinnolla, kuinka iso tapaus Halloween siellä oli - ihan loogista kun kyseinen juhla on niiltä seuduilta mahdollisesti lähtöisin. Ja juhlat tuovat toisilleen vieraampiakin ihmisiä parhaassa tapauksessa oikein mukavissa merkeissä yhteen. Joskus se tapahtuu odottamattomillakin tavoilla; esimerkiksi ortodoksisissa maissa tuntevat paaston aikana vegaanitkin olonsa erityisen tervetulleiksi, kun joka puolella on tarjolla heille sopivaa ruokaa.
Nämä erilaiset juhlat ovat siis oikein hyvä tilaisuus puhua katsomuksista ja monikulttuurisuudesta, kunhan niitä ei jätetä ainoiksi katsomuskasvatustilanteiksi. Joulu, pääsiäinen, juhannus, hanukkah, 'id al-adha, kekri, mitä näitä nyt on. Yksi hyvä osio juhlakasvatuksen yhteyteen on kalenterin tuntemisen opettaminen. Siinä kehitetään myös lapsen aikakäsitystä. Sitä varten meille kerrottiin jo historiakasvatuksessa monikulttuurisista kalentereista. Niitä jokainen päiväkoti voi tehdä toki itsekin sen mukaan, mistä kulttuureista siellä on lapsia, mutta sellainen löytyy myös netistä osoitteesta: http://www.juhlakalenteri.fi/etusivu/. Minusta tämä on aivan loistava idea! Tämän tapainen kalenteri olisi hyvä löytyä joka päiväkodista ja koulusta.
Kalenterijuhlien lisäksi ihmisen elämään kuuluvat juhlat, kuten kaste- tai nimenantotilaisuus, häät, hautajaiset, ja syntymäpäivät ovat tärkeitä. Ne antavat elämälle tiettyä rytmiä ja erilaisia virstanpylväitä, joita voi sitten odottaa, vaikka jotkut noista juhlista kuuluvatkin vähän vanhentuneisiin perinteisiin eivätkä tule kuulumaan kaikkien elämään. Etenkin syntymäpäivien aikaan yksittäinen lapsi voidaan tuoda esille, ja kaikki lapset voivat vuorollaan tuntea olevansa erityisen arvostettuja.
Tietenkin päiväkodissa, jossa on lapsia eri kulttuureista, on eri kulttuurien ja katsomuksien juhlat otettava huomioon. Se on loistava mahdollisuus monikulttuurisuuskasvatukselle, mutta siinä myös törmätään usein taas uuteen tiiliseinään, joka on eri uskontojen lauseiden ja vanhempien varoittavien naamojen näköisten graffitien peitossa. Kaikki eivät nimittäin halua lastensa juhlivan tiettyjä juhlia, joita päiväkodissa kuitenkin mielellään juhlittaisiin. Eikä siinä tietenkään mitään; jotkut uskonnot kieltävät esimerkiksi jotkut juhlat tai laulut, ja sitä pitää tietenkin kunnioittaa. Ratkaisu niihin eriäviin katsomuksiin ei kuitenkaan voi mielestäni olla se, että sitten ei juhlita mitään. Pitää vain ottaa nämä juhlista poisjäävät lapset huomioon järjestämällä heille jotain muuta mielekästä tekemistä. Mitä se sitten on, no, sitä pitää varmaankin taas miettiä yksilö- ja tilannekohtaisesti. Tärkeää mielestäni on kuitenkin, että lasta ei jotenkin suljeta ryhmän ulkopuolelle, syyllistetä tai arvostella edes epäsuorasti siitä, että hän ei johonkin juhlaan osallistu.
No niin, jos nyt jätetään nämä vaikeat kysymykset välillä sivuun ja mietitään muita käytännön juttuja. Luennoilla painotettiin sitä, että juhlia käsitellessä on keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi joulusta puhuttaessa otetaan vaikka puheeksi yhdessäolo tai lahjojen saaminen ja antaminen. Eli juhlapedagogiikassa on siis aika lailla samat perussäännöt kuin missä tahansa muussakin opetuksessa. Ja integrointia ei pidä tietenkään unohtaa. Voidaan koristella juhlapaikka itse askarrelluilla koristeilla ja kehittää ruoanlaittotaitoja ja matemaattisia mittaustaitoja leipomalla juhlaherkkuja. Tietenkin tässäkin pitää ottaa huomioon ne, jotka eivät saa koskea edes juhla-askarteluihin. Entä jos enkeleiden tai tonttujen sijaan askarrellaan välillä vaikka lumihiutaleita, joita voi käyttää myös koristeina? Eivät ne varmaankaan ole keneltäkään kiellettyjä. Ja leivonnoissa ja juhlatarjoiluissa otetaan tietenkin huomioon erilaiset ruokavaliorajoitukset, johtuivatpa ne allergioista, uskonnollisista säännöistä tai henkilökohtaisista vakaumuksista. Ei pahus, nyt mentiin taas näihin konstikkaampiin asioihin.
Nyt kun tätä asiaa miettii, niin voin toisaalta ymmärtää, miksi monet koulut ja päiväkodit alkavat heti miettiä sitä, miten heidän on muutettava tai rajoitettava toimintaansa eri kulttuureista tulevien lasten tullessa lapsiryhmään. Ja en minä tässä ala sanomaan, että tämä kulttuurierojen huomiointi ei aiheuttaisi lisää työtä ja päänvaivaakin. Mutta kun ottaa huomioon, miten paljon eri kulttuurit voivat myös rikastuttaa päiväkodin tai koulun toimintaa ja auttavat lasten maailmankuvan laajentamisessa jo hyvin nuorella iällä, niin sitä voi ajatella myös paljon positiivisemmallakin tavalla. Ja eihän tässä tarvitse olla kaikkien kysymystensä kanssa yksin, vaan eri katsomuksellisilta yhteisöiltä ja vaikka lasten vanhemmilta voi aina pyytää apua. Parempi on ainakin yrittää saada aikaan jotain hienoa kuin jättää koko homma sikseen ja evätä lapsilta hyviä elämyksiä ja oppimishetkiä.
Ai että, oli taas niin hyvää settiä(heh, graffitinaama-kielikukkasetkin saavat kivasti kasvaa tässä bittiavaruuden kasvatusalustalla.)
VastaaPoistaMun mielestä olet osannut omin sanoin ja tiivistetysti laittaa kaiken yhteen, niin kuin juhlien on tarkoitus tehdä: tuoda ihmisiä yhteen eri mielipiteistä ja katsomuksista huolimatta.
Sitten se pointti, että suomalaisten pitäisi olla omassa kulttuurissaan 1)rohkeampia ja 2) vastavuoroisia.
1)Jos lapsi on tullut tänne asuakseen, niin ennemmin tai myöhemmin hänen tulee oppia mitä maassa tapahtuu ja mitä asioita juhlitaan eli ei lähdetä muuttamaan mitään.
2)oman itsensä sivistäminen, että kun on vahvat juuret niin uskalletaan lähteä omaa pihaa pidemmälle tutustumaan muiden tapoihin.
Teksti herättää itsessä kysymyksiä.
Ensinnäkin: minkä mukaan vietän esim. joulua? Tarkoitushan on saattaa kaikki yhteen juuri esim. noilla lumihiutalekoristein, ruoanlaitoin, lauluin jne. Mutta tässä on shokeeraava paljastus ja varmaan joku voisi ajatella minut hirveäksi lasten maailman tuhoajaksi, mutta en pidä joulupukista. Lahjoja tulee vain ja ainoastaan, jos tontut kertovat lasten olleen kilttejä. Ei ainoastaan lasten eri kulttuurit tuota vaikeuksia vaan myös aikuisten katsomukset vielä soppaan niin siinä varsinainen jouluinen sekametelisoppa.
Huomaan, että käännän asiat kohti kristinuskoa, mutta tarkoitushan oli miettiä ja keskustella. Ihan vain mietintänä: kun juhlimme, minkälaisen sisällön ne saavat?
Toisekseen ihan vain mietintää. Jotkut eivät vietä joulua, jonka ymmärrän (eri uskonto, eri ajattelu oikasta päivästä jne.) Mutta kun ajatukset menevät siihen, että ei vietetä esim. syntymäpäiviä, niin siihen en löydä järkevää selitystä. Juurikin kuvailemasi tunne siitä, että on ajateltu jopa ruokien osalta, niin eikö se ole se pointti: lapsi saa tuntea olevansa tärkeä muille ja sitä saa viettää hyvien ystävien kanssa.
Kolmanneksi vielä taustoista. Minkälaiset taustat juhlilla on? Ystävänpäivää ei edes saisi viettää, jos juhlia valittaisiin mistä ne ovat peräisin(samalle päivälle sijoittui jonkinlainen Rooman valatakunnan ajan hedelmällisyys-riitti, voin muistaa väärin). En kuitenkaan halua jättää ystävänpäivää pois, koska se ei millään tavalla edes muistuta entisaikaista juhlaa, vaan antaa arvoa lähimmäiselle. Myös kekri on jees kasvisten osalta, muuten en pidä sen taustasta. Tai halloween vs vappunaamiaiset. Mitä juhlia voi jättää pois ihan sillä, että ei koe niitä hyväksi lapsille?(eikä saa lapsuuden pilaajan ja niuhon mainetta, jota tässä kylvän).
Tällaista tällä kertaa. T: Jarno
Näistä juhlista ja niiden viettämisestä/viettämättä jättämisistä mulla tulee aina ensimmäisenä mieleen jehovantodistajat. Ko. ihmisethän eivät vietä mitään juhlia, joilla on jokin pakanallinen alkuperä (mm. vappu kuuluu näihin) tai joissa nostetaan yksittäinen ihminen jalustalle. Harkkapaikassa ryhmän "jehova" poistui aina tilasta siksi aikaa, kun jollekin toiselle lapselle laulettiin onnittelulaulu ja ojennettiin syntymäpäiväkortti.
PoistaKaikista kauniista sivistyssanoista huolimatta ammattikasvattajat(kin) ovat ihmisiä. Ihmisille on tyypillistä ymmärtää joitakin asioita paremmin kuin toisia, ja pitää enemmän niistä, joita ymmärtää. Toiminnassa pitäisi kuitenkin pyrkiä pitämään kaikki samalla viivalla. Ei tarvitse ymmärtää, miksi jotkut vanhemmat kieltävät juhlistamasta juuri heidän lastaan erikoisena ja ihanana, mutta tätä näkemystä on kunnioitettava.
En nyt siis olettanut, että Jarno pakotat kaikki lapset juhlimaan syntymäpäiviä, vaan ihan näin yleisesti kannustan itsereflektioon.
Jehovantodistajat ovat henkilökohtaisesti minulle kaikkein vaikein porukka näin muutenkin. Mitään eivät saa juhlia, mihinkään eivät saa mennä (siis "vieraiden" uskontojen pyhät paikat / palvontapaikat / kirkot on kielletty)ja aina pitäisi sille yhdelle ainokaiselle lapselle keksiä jotakin mielekästä ja kehittävää ja kivaa ilman, että joudutaan vähentämään resursseja (lue: aikuisia) muulta ryhmältä.
Miustakin on erittäin tärkeä muistaa, että kaikkea ei tarvitse ymmärtää jotta sitä voi kunnioittaa ja hyväksyä.
PoistaJoo jos aikuiset käyttää Joulupukkia vaan pelotteena jotta lapset olis kilttejä niin sitten ollaan menossa metsään. Miusta Joulupukin tarkotus on lisätä ihmetystä ja mukavaa taianomaisuuden fiilistä lapsille, ja saa olla vanhemmat aika ikävää porukkaa (tai mahdollisesti todella huonossa taloudellisessa tilanteessa) jos Joulupukin hypettämisen jälkeen sitten EI lapsi saa lahjoja koska ei ole ollut "tarpeeksi kiltti".
VastaaPoistaJoulupukki opettaa myös pettymyksensietokykyä sitten varsinkin myöhemmällä iällä kun tajutaan, että ei perhana onko meitä huijattu, ja alkuvaiheessa se opettaa uskomaan asioihin, jotka voivat tuntua ihmeellisiltä. Joulupukki kun on aika konkreettinen hahmo, josta pystyy näkemään "todisteita". Usko on tärkeä taito opetella, jotta elämässä pysyy järjissään. Enkä nyt tarkoita pelkästään uskonnollista uskoa, vaan ylipäänsä uskoa esimerkiksi siihen, että vastoinkäymisistä huolimatta asiat kääntyvät hyväksi vaikka tiedostetaan samalla, että elämme todella sekavassa, epäreilussa ja kaoottisessa maailmassa. Ja se, että homma sitten paljastuu huijaukseksi (tai niin Joulupukki haluaa ehkä ihmisten uskovan :D) ei oikeastaan haittaa, koska sitten lapset voivat myöhemmin ehkä tehdä oman osansa myytin ylläpidossa. Mielestäni tällaisessa kansainvälisessä, yhdessä ylläpidetyssä myytissä on jotain todella viehättävää siitäkin huolimatta, että se homma on mennyt todella kaupalliseksi. Ihmiset kun osaavat kaupallistaa kaiken. Oon ite ainakin hommaillut joululahjoja jo useamman vuoden "epäkaupallisemmin", eli itse tekemällä, kirppareita ja luomuhippikauppoja tukemalla jne. Tykkään myös siitä, että Joulupukin avulla voi lapsille antaa lahjoja anonyymisti. Tämä ei ehkä tule kaikille ekana mieleen, mutta itse tykkään ilahduttaa ja auttaa toisia anonyymisti, toisinaan jopa paljon enemmän kuin avoimesti. Enkä nyt usko, että Joulupukkiin uskominen horjuttaa jotenkin uskonnollistakaan uskoa.
Tästä uskomiseen oppimisesta tuli mieleen taas Sir Terry Pratchettin ajatukset Hogfather -kirjassa. En osais itse sanoa asiaa yhtä hyvin, joten pistän mukaan osotteen Youtube-klippiin Hogfatherin leffasovituksesta:
https://www.youtube.com/watch?v=AnaQXJmpwM4
Ja sitten niihin taustoihin vielä: miunkin mielestä taustoja on hyvä miettiä jo ihan historiantuntemuksenkin takia. Se on myös todella mielenkiintoista. Tosin ei niitä lapsille tarvii ehkä ryhtyä kovin tarkasti ainakaan selvittämään, lähinnä koska se menee ehkä taas jo sellaisten "turhien" yksityiskohtien opetteluun. Mutta en nyt ite sanois, että esim. ystävänpäivää ei vois viettää vaikka se olis ollukkin joskus joku hedelmällisyysriitti. Tai siis, hedelmällisyyskin on tärkeä asia jota juhlia; eihän ihmislaji muuten jatkuisi. Enkä myöskään tiedä, mitä pahaa on naamiaiasuun pukeutumisessa pahojen henkien karkottamiseksi (Halloween). Onhan joulukin tungettu samalle ajalle kuin vaikka mitkä talvipäivänseisausjuhlat ja Saturnaliat ja viikinkien Jule (josta muuten skandinaavien Jul, enkun kielen Yule, ja tietty suomen kielen joulu ovat vissiin saaneet nimensä). Mutta voidaan toki keskustella lisää siitä, miksi jotkut meillä yleensä juhlitut juhlat eivät olisi hyviä lapsille, kun en itse sitä nyt oikein hoksaa.