Miltä nyt tuntuu?

No niin, nyt on luennoilla istuttu ja asioista keskusteltu ja mielipiteitä mietitty ja niin edelleen. Kurssi on lopuillaan ja käteen pitäisi varmaan olla jäänyt jotain . Ja onhan sitä. On minulla nyt selkeästi parempi kuva siitä, mitä katsomuskasvatus on ja mitä se ei ole.

En ole aivan varma, mitä oletin katsomuskasvatuksen olevan ennen tätä kurssia. Ehkä ajattelin siihen kuuluvan enemmän uskonnollista kasvatusta, vaikka toivoinkin, ettei se pelkästään sitä olisi. Oli mukavaa, että ennakkokäsitykseni olivat väärässä ja toiveeni oikeassa. Uskonnollisella kasvatuksella on paikkansa niille, jotka sitä kaipaavat, mutta yleisissä koulutuspaikoissa onkin mielestäni hyvä keskittyä maailmankuvan kasvattamiseen ja vaihtoehtojen tarjoamiseen sekä lapsen kehittämiseen ihmisenä ja omana itsenään. Pidän siitä, että keskitytään universaalempeihin vastauksiin ilman sitoutumista mihinkään tiettyyn uskontoon tai katsomukseen.

En voi sanoa, että minulla olisi mitään erittäin valmista materiaalikansiota huippuhienoihin monikulttuurisiin tempauksiin tai ikuisuuskysymyksien kivoihin pohdintahetkiin, mutta on minulla työkaluja niiden järjestämiseen. Ja se on paljon tärkeämpää kuin valmiiden ideoiden haaliminen.

Katsomuskasvatusta ja monikulttuurisuutta voi toteuttaa päiväkodissakin monella tavalla. On hiljentymistä ja lapsen kanssa juttelua. On asioiden tutkimista ja tarinoiden lukemista. On vierailuja pyhille paikoille. Voidaan antaa lapsille tietoja, taitoja ja käsitteitä asioiden käsittelyyn. Voidaan miettiä asiaa tai esinettä tai käsitettä eri kulttuurien näkökulmista. Voidaan nostaa vieraasta kulttuurista tuleva lapsi tai miksei aikuinenkin myönteisesti esille ja keskittyä ottamaan selvää heidän kulttuuristaan yhdessä. Ja sitten on näitä utopistisempia haavekuvia, kuten monikulttuurinen näkökulma, jossa jokainen lapsi otetaan tasavertaisesti huomioon kaikessa päiväkodin toiminnassa tai päiväkodit, jossa koko toiminta rakentuu esimerkiksi tasa-arvo- tai demokratiakasvatuksen ympärille. Etenkin tuo monikulttuurinen lähestymistapa kuulostaa minun korvaani erittäin tavoiteltavalta. En tiedä, saavutetaanko sellaista ennen ihmisten sukupuuttoa, mutta ehkä edes jotain sensuuntaista saadaan aikaan. Omalta osaltani voin yrittää edistää sitä.

Ensimmäisessä opetusharjoittelussamme kävimme lasten kanssa seurakunnan järjestämällä pääsiäispolulla. Se oli oikein kivasti järjestetty ja sujui hyvin, ja sen jälkeen ohjaava lastentarhanopettajamme kyseli meiltä polusta jääneitä tunnelmia. Kun mainitsin, etten kuulu  kirkkoon, hän sanoi, että minun on sitten harkittava, voinko tehdä tätä työtä ollenkaan. Olin hyvin hämmentynyt tästä kommentista, ja nyt olen yhä hämmentyneempi. Tai sitten voin yhä varmemmin sanoa, että vaikka kyseinen lastentarhanopettaja oli muuten erittäin mukava ja ammattitaitoinen ja hyvää palautetta antava, tämän kyseisen kommentin voin unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Se, että en risti käsiäni kristillisen kasvatuksen tuokiolla (joka siis ei ollut sitä katsomuskasvatusta), ei tee minusta huonompaa lastentarhanopettajaa.

Mitä muuta tästä kurssista jäi vielä käteen työkalujen ja lisäitsevarmuuden lisäksi? En tiedä, ovatko suuremman linjan näkemykseni muuttuneet kovinkaan paljoa kurssin aikana. Tosin omat näkemykseni ovat yleensä pitkällisen pohdinnan tulosta, joten ne eivät ihan tuosta vaan muutu ilman uutta pohdintaa ja hyviä perusteluja. Eikä niitä näkemyksiä ole edes tarvinnut muuttaa kurssin aikana. Pikemminkin kurssi vahvisti omaa identiteettiäni auttamalla minua huomaamaan asioita, joita olen elämässäni jo tehnyt ja ajatellut, mutta jotka kuuluvat katsomuskasvatuksen piiriin ja menetelmiin. Lisäksi se antoi minulle lisää tietoja ja taitoja kasvatuksen toteuttamiseen ja näkemiseen päiväkodissa ja miksei sen ulkopuolellakin.

Olisi ollut mukava keskustella lisää näistä asioista muiden ryhmäläisten kanssa. Olisin ehkä voinut myös ottaa tässä blogissa esille vielä muitakin asioita, kuten eettisen kasvatuksen, uskonnolliset symbolit, ja vaikka mitä. No, ehkä ensi kerralla sitten - jos sellaista tulee. Kiitos kaikille lukijoille ja muille ryhmäläisille, jotka ovat pitäneet blogejaan ja keskustelleet näistä asiosita internetin ihmeellisessä maailmassa. Tämä on ollut mielenkiintoista. Tästä sitten vain eteenpäin.