Ihmisiä kulttuurilasien läpi ja yli katsottuna

Olemme käsitelleet Suomen yleisimpiä vähemmistökulttuureja viimeisimmillä luennoilla. Romanit, venäläiset ja Jehovan todistajat ovat olleet jo aiheena, ja luennoista on jäänyt käteen sivukaupalla muistiinpanoja siitä, millaisia asioita heidän kulttuureihinsa kuuluu ja mitä pitää ottaa huomioon kohdatessa lapsia ja vanhempia näistä kulttuureista. Kaikki vinkit ovat olleet ihan hyviä, ja kulttuuritaustan tuntemus on tietenkin eduksi kun yritetään ymmärtää eri ihmisiä, sillä se on yleensä tärkeä osa ihmisen elämää, identiteettiä ja toimintaa. Voisi ehkä varovasti sanoa, että vähemmistöissä, jotka mielellään kasaantuvat yhteen itselle vieraammalla alueella, oma kulttuuri on vielä tärkeämpi kuin valtaväestölle.

Auttavatko nämä muistiinpanot sitten minua ymmärtämään yksittäisiä ihmisiä tai perheitä näistä kulttuureista? Tunnenko minä nyt kaikki Suomen romanit, venäläissyntyiset ja Jehovan todistajat? No en tietenkään, ja se on hyvä muistaa. Taustatutkimus ja perusymmärrys kulttuurin perinteistä on tietenkin hyvä oman maailmankuvan avartamiselle ja muiden kanssa toiminnan tueksi, mutta en usko, että se korvaa sitä tärkeintä: puhumista ja aitoa kohtaamista. Kohtaamista varhaiskasvattajien ja vanhempien eikä kantasuomalaisen ituhipin ja venäläissyntyisen suorittajavanhemman välillä. Kohtaamisia ihmisten välillä.

Jonkun ihmisen kuvaileminen riittävästi pelkän kansalaisuuden tai kulttuuritaustan perusteella toimii vain huonoimmin kirjoitetussa fiktiossa.
"Millainen tämä henkilö on?"
"No se on romani."
"Niin mutta millainen hän on?"
"No romani!"

Ja tuossa esimerkissä siis sanan romani voisi korvata ihan millä tahansa muullakin kulttuuri- tai ihmisryhmällä. Ja itse asiassa sitä kannattaakin kokeilla jos tuo äskeinen kuvaus kuulosti jonkun korvaan ihan riittävältä kuvaukselta jostakusta ihmisestä. Kuvaisiko vain yksi sana sinua riittävästi? Jos vastaus on "Kyllä", niin tämä argumentti ei sitten toimi, ja on mielenkiintoista tietää, että oma identiteettisi kiteytyy niin lujasti johonkin yhteen käsitteeseen. Ja totta kai tällaisiakin ihmisiä on varmaankin olemassa ja en sano, että se olisi välttämättä mitenkään huono asia. Haluan vain sanoa, että ei pitäisi olettaa, että kaikki ihmiset ovat tällaisia.

Ja tietenkin kulttuuri on tärkeä osa identiteettiä ja se on otettava huomioon ja sitä on hyvä kunnioittaa, mutta jos sen tai minkä tahansa muun yhden identiteetin osan peruseella muodostetaan kuva yksittäisestä ihmisestä, ei olla menossa mielestäni ihan oikeaan suuntaan. Niin kuin jo sanoin, kulttuureista on hyvä saada taustatietoa. Mutta siihen ei pidä tukeutua sokeasti, ja on muistettava, että taustatutkimus ei korvaa ihmiseen tutustumista. Ainakaan sellaista tutustumista, jota hyvä kasvatusyhteistyö ja ihan arkiystävyyskin vaatii.