Aloitetaan?

Minulla on yleensä tapana kirjoittaa tällainen aloituspostaus jossa käydään lyhyesti läpi sitä, mikä uudessa blogissa on meininkinä. Olen yleensä ajautunut bloggaamaan koulutehtäviä varten, eikä tämäkään blogi ole poikkeus siitä. Nyt kun olen täällä jo käsitellyt opiskelijavaihtoani ja mietteitäni lastenkirjoista, onkin sitten aika ottaa puheeksi vähän herkempi tai ainakin herkemmäksi käsitetty aihe, eli maailmankatsomus ja vielä monikulttuurinen sellainen. Tämä blogi käsittelee siis minun monikulttuurinen katsomuskasvatus -kurssillani esiin tulleita aiheita ja minun ajatuksiani niistä. Täältä ei siis todellakaan löydy mitään erityisen suuria totuuksia eikä ehkä edes mitään kovin valaisevaa, vaan lähinnä mielipiteitä yhden asioita mielellään pohtivan ihmisen päästä.

Opiskelen lastentarhanopettajaksi, joten katsomuskasvatusoppinikin keskittyy enemmän varhaiskasvatukseen ja päiväkotiympäristöön. Nyt ensimmäisenä on varmaan parasta vähän määritellä sitä, mitä katsomuskasvatus on. Se ei ole minkään pyhän kirjan lukemista yhdessä lasten kanssa. Toki niitä kirjoja voi tutkiakin lasten kanssa, mutta varsinainen uskonnollinen kasvatus on seurakuntien ja muidne uskonnollisten yhteisöjen, eikä lastentarhanopettajien tehtävä. Katsomuskasvatus on erilaisten maailmankatsomusten ja uskontojen käsittelyä kulttuurisina ilmiöinä sekä eettisten ja muiden suurten elämän peruskysymysten pohtimista. Sitä toteutetaan aina kun lapsi tulee kysymään jotain esimerkiksi tunteista, kuolemasta tai uskonnollisista asioista tai kun asiat tulevat muuten puheeksi. Tai ainakin pitäisi toteuttaa. Tästä katsomuskasvatuksen olemuksesta tulen varmasti puhumaan vielä paljon enemmänkin, mutta tässä oli tämä tiivistetty versio siitä, mitä olen luennoilla katsomuskasvatuksesta tähän mennessä käsittänyt.

Toinen tärkeä asia, ennen kuin ryhdyn puhumaan mistään muista asioista, on varmaan antaa jonkinlainen kokonaiskuva omista katsomuksellisista ja etenkin katsomuskasvatuksellisista asenteistani. Voidaan sitten nähdä, miten nämä asenteet kenties muuttuvat tämänkin kurssin aikana. Katsomustaustaltani olen kasvatettu evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä niin kuin suurin osa suomalaisista, mutta pitkällisten pohdintojen, ihmisenä kasvamisen ja elämän elämisen jälkeen erosin kirkosta muutama vuosi sitten. Nykyinen maailmankuvani on aika eksistentialistinen ja luontoa sekä elämää ylipäätään kovasti arvostava, ja tämä tulee varmaankin kaikessa toiminnassani (toivottavasti) hyvin esille. Se on myös avoin siinä mielessä, että tiedostan meidän kaikkien olevan aika lailla samalla viivalla näiden ikuisuuskysymyksien, kuten kuoleman ja jumaluuksien kanssa, sillä kenelläkään ei ole asiasta varmaa tietoa. Minusta on itse asiassa todella mielenkiintoista oppia erilaisista uskonnoista ja maailmankatsomuksista, ja erilaiset ajatusmaailmat ovat suunnaton rikkaus. Ainakin silloin kun ihmiset pystyvät arvostamaan tai ainakin hyväksymään erilaiset näkemykset eivätkä ryhdy tappamaan toisiaan niiden takia. Avoimuus ja erilaisuuden arvostaminen sekä uteliaisuus ovat asioita, joita haluaisin erityisesti välittää lapsille ja mielellään vähän vanhemmillekin ihmisille omalla esimerkilläni ja toiminnallani. Kasvatustyössä minulla onkin siihen hyvä mahdollisuus, kunhan vain onnistun toteuttamaan tätä katsomus- ja muutakin kasvatusta hyvin.

Minusta tuntuu välillä vaikealta puhua katsomuksellisista asioista, lähinnä ehkä siksi, että ne ovat yleensä sen verran herkkiä asioita, että minusta tuntuu, että joku loukkaantuu aina kun asiasta avaa suunsa. Tiedän, että en ole todellakaan ainoa ihminen, josta tuntuu tältä. Mutta se on ehkä yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi näistä asioista nimenomaan pitäisi puhua. Puhutaan siis sitten niistä ja siitä, mitä katsomuskasvatus tosiaan sisältää ja miten sitä voisi opettaa.